lauantai 28. toukokuuta 2016

Paluu arkeen

Meidän arkemme on jatkunut niin normaalisti kuin edellisten tapahtumine jälkeen on mahdollista. Kaikki paikat on siivottu ja desinfioitu ja tarkoituksena olisi pian tilailla lisää tavaraa kaiken sen pois heitetyn tilalle.

Enää yksi kouluviikko ja sen jälkeen alkaa kauan odotettu loma. Vielä ei kuitenkaan ehdi rentoutumaan, sillä kouluhommaa riittää vielä koko ensi viikon ja lauantaina järjestelen yo-juhlia joten myös leivottavaa on paljon. Periaatteessa lomani alkaa siis vasta ensi viikon sunnuntaina, joten siihen saakka on jaksettava. Meidän lomasuunnitelmat ovat jokavuotista Viron reissua lukuun ottamatta täysin auki, joten edessä voi olla ihan mitä tahansa. Helsingin seudulla pyörivä virus haittaa sinäänsä lomailua, sillä kaneille ei voi kerätä tuoreita ulkoa eikä niitö voi muutenkaan pitää ulkona. Se ei kuitenkaan ole suuri ongelma, sillä kanit viettävät suurimman osan ajasta sisällä.

Tämän postauksen kuvamateriaalina toimii joukko kuvia joita otin kaneista pari päivää sitten. Koska ulos ei pääse päätin pitkästä aikaa kuvailla kanien normaalia arkea.








maanantai 23. toukokuuta 2016

Mitä tapahtui?

Avaan tässä postauksessa tapahtumia viimeisen kuukauden ajalta, jolloin en kirjoittanut tänne laisinkaan. Tämä on mitä luultavimmin ainoa kerta kun tästä aiheesta kirjoitan, joten lukekaa teksti huolella ennen kuin kyselette mitään.

Alunperin minun oli tarkoitus jättää blogi pariksi viikoksi ja keskittyä muihin juttuihin, tarkoituksena palata taas Iittalan kisojen jälkeen ja mahdollisesti kuvata kyseisestä päivästä videokin. Vielä kisoja edeltävän päivän aamuna kaikki oli normaalisti, junaliput varattu ja tavaroita jo hiukan pakkailtu, mitään erikoista ei ollut tapahtunut. Kun samana iltana palasin vielä hoitamaan kaneja kiinnitin ensin huomioni siihen ettei Poppy tullut ovelle vastaan kuten yleensä vaan jäi paikoilleen pajusillan alle. Hoidin kanit nopeasti ja sen jälkeen keskityin Poppyyn joka ei edelleenkään ollut liikkunut mihinkään.

Laskin kanin keskelle huonetta ja heti irti päästäessäni se oli kaatua kyljelleen maahan. Pahimmat mahdolliset vaihtoehdot tulvivat mieleeni jo tässä vaiheessa ja hetken Poppya tutkittuani koetin saada sen kävelemään. Kyllähän se kävelikin, mutta hitaasti ja horjuen, myös pää kallistui hieman vasemmalle. Tässä vaiheessa nappasin puhelimen käteen ja listasin oireet muutamille kaneista paremmin tietäville, (Kiitos kaikille avusta!)
Kuten  olin pelännytkin, oireet viittasivat johonkin vakavaan. Kello läheni keskiyötä joten sain vain erotettua Popyn laumasta ja laitettua boksiin yöksi.

Lauantaina 7.5. lähdettiin heti aamusta lähimmälle päivystävälle eläinlääkärille, Siellä lääkäri sanoi heti ettei hän tunne kanien sairauksia kovin hyvin joten kannattaa myöhemmin käydä erikoistuneella. Saimme sieltä kuitenkin mukaan pahoinvoinninestolääkettä sekä antibiootteja, joiden avulla selvisimme viikonlopun yli. Maanantaina suuntasimme vakioeläinlääkärimme luokse. Sieltä saimme uusia lääkkeitä sekä lisää tietoa oireista. Diagnoosina siis sisäkorvan tulehdus, jotain neurologisia ongelmia sekä todella paha laihtuminen. Erityisesti laihtuminen huolestutti lääkäriä sillä se ei sopinut laisinkaan yhteen muiden oireiden kanssa, vaan vaikutti siltä että sen taustalla oli jotain aivan muuta.

Ei mennyt montaa päivää kuurin aloittamisesta kun evira tiedotti ettei kaneja pidä viedä ulos ollenkaan. Yhtäkkiä niin ulkona kuin sisälläkin jaloittelu oli vaarallista ja kanien hoito oli jatkuvaa käsien pesua ja vaatteiden vaihtoa. Samaan aikaan päälle vyöryi vielä tulva loppukokeita ja projektien deadlinet lähestyivät uhkaavasti. Kokeet vedin lukematta läpi ja kaneja hoidin stressaten siitä voivatko muutki sairastua. Tilannetta pahensi myös se etteivät antibiootit tuottaneet tulosta,

Melkein kahden viikon sinnittelyn jälkeen päädyttiin siihen tulokseen ettei tämä ole hyväksi kenellekään, vähiten Poppylle. Ainoa vaihtoehto oli eutanasia. Näinollen sinä aurinkoisena perjantai-iltana, muiden ihmisten ollessa täynnä intoa tulevasta lomasta ja viikonlopusta, Poppy nukahti ikiuneen.

Heti seuraavana päivänä oli aloitettava armoton siivousurakka, jonka sain päätökseen vihdoin sunnuntai-iltana. Nyt edetään päivä kerrallaan, hoidetaan koulu pois alta ja toivotaan kesän tuovan tullessaan jotain parempaa.









perjantai 20. toukokuuta 2016

Poppy 25.11.2013 - 20.5.2016


"Ethän pelkää pimeää Siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan Ei pääse saattajatkaan. Yötä vasten vaikka lähdet Jatka vain vaikka on Se suuri suunnaton. Kohti valkeata rantaa Laivaan mun laulujen Sä kuljet tietäen. Ettet pelkää enempää Siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan Ei pääse saattajatkaan"



Lepää rauhassa rakas ystävä <3