keskiviikko 23. syyskuuta 2015

#148 Ninja's Happily ever after

Tasan vuosi sitten, välitunnilla selailin tavalliseen tapaani facebookia. Pysähdyin lukemaan erään julkaisun, Katriona kertoi kanilansa sivuilla Pepsin poikasten syntyneen. Ilahduin tottakai uutisesta, sillä olin mielenkiinnolla seuraillut hänen kasvatussuunnitelmiaan, niinkuin varmasti moni muukin blogin lukija. Ihastelin kuvia pienestä pupunakeista.

Poikaset kasvoivat, saivat turkit päälleen, avasivat silmänsä ja alkoivat kuljeskella ympäri häkkiä. Katti jatkoi kuvien ja videoiden julkaisua. Olin alustaka saakka tykästynyt kovasti japsipoikaseen ja ihastelinkin sen kasvua. Näihin aikoihin myös juttelin Katin kanssa poikasista ihan muuten vain ja kerroinkin ihailleen japsipoikaa. Katti tiesi että olin harkitsemassa uutta kania ja sanoi että poika on vielä vapaana ja jos sen haluan ostaa niin hän kyllä myy sen oikein mielellään.

Poikaset täyttivät kolme viikkoa, ja yksi veli oli jo varattu. Siinä vaiheessa olin jo keskustellut vanhempieni kanssa poikasista, ja he antoivat luvan urospoikaseen. Katin blogilla oli lukijoita yli 500 ja poikasista oli myynti-ilmoituksia netissä, yksi veli oltiin varattu. Siinä vaiheessa tajusin että nyt on kysyttävä tai on liian myöhäistä. Päädyin sitten kysymään Katrionalta olisiko hän yhä halukas myymään japsipojan meille ja onko se edes vapaana enää. Sain vastaukseksi että poika on vapaana, jonka jälkeen keskustelimme vielä lisää sen luonteesta ja muista sellaisista asioista. Näinollen varasin poikasen itselleni. Siitä alkoi kamala viiden viikon odotus.

Joka keskiviikko päivitin kärsimättömästi bloggeria ja odotan uutta postausta ja uusia kuvia poikasista. Riensin heti lukemaan jokaisen uuden postauksen ja tallensin kuvat japsipojasta puhelimeeni. Kysein myös Katilta tasaisin väliajoin mitä pojalle kuuluu ja millaiseksi sen luonne on kehittynyt. Näihin aikoihin välttelin myös kaiken turhan ostamista ja laitoin kaiken saamani rahan säästöön lemmikkimessuja varten, sillä suunnittelin ostavani  sieltä pojalle tarvikkeita. Jo ennen messuja hankin jonkin verran perustavaroita ja sisustin häkkiä valmiiksi, ja messuilla tottakai shoppailin vielä lisää.

Marraskuun loppupuolella pääsin vihdoin hakemaan pojan kotiin, ja jo heti alussa se valloitti minut persoonallaan. Se oli todella iloinen ja sosiaalinen ja mikä parasta, sitä oli todella helppo käsitellä. Tästä kaikesta saan kiittää Katrionaa joka on tehtynyt loistavaa työtä poikueen kanssa. Nimeksi valikoitui heti alussa Merlin, sillä halusin pojalle satuteemaisen nimen, kuten virallinen nimikin.
Merlininin saapuessa oli jo paljon lunta maassa, mutta arkailun sijaan poju otti siitä kaiken ilon irti ja juoksenteli jokaisella ulkoilukerralla innoissaan pitkin pihaa.

Vuodenvaihteen jälkeen aloin opettaa Merliniä esteille, ja se tajusi heti alkuun mikä on homman nimi. Kaksissa ensimmäisissä kisoissa se oli hieman hämillää, mutta kolmansssa kisoissa se sai jo ensimmäisen klassauksensa. Tämän jälkeen alko ulkokisakausi ja Merlin alkoi hyppiä paljon paremmin. Kokeiltiin myös kerran Karkilla isompia esteiä ja se paljasti huikean ponnuvoimansa!

Luonteeltaan Merlin on yhä samanlainen kuin tänne tullessaan. Sosiaalinen, aina iloinen ja todella energinen. En ole ikinä katunut Merlinin ottamista, niin upea kani se on! ♥

(c) Katriona A.

(c) Katriona A.

(c) Katriona A.


(c) Johanna B.



8 kommenttia: