maanantai 11. joulukuuta 2017

Miksi Koiramessut

Eilen suuntasin taas koiramessuille, mutta tällä kertaa lehdistötilan kautta ja päivä kuluikin bloggaajapassi kaulassa ja kamera kädessä.  Päivän mittaan tuli otettua lukematon määrä kuvia ja keksittyä useampi postausidea. Aloitetaan kuitenkin pohtimalla miksi Koiramessut, miksi käytän aikaani messuiluun ja messuista bloggaamiseen.

Huolimatta metelistä, valtavista ihmismääristä ja satunnaisesta pistävästä ja silmiä kirvelevästä hajusta, löydän itseni messuilta vuosi toisensa jälkeen. Jokin saa aina palaamaan. Alle yksinkertaisesti listattuna muutamat suurimmat syyt siihen.

Paljon koiria

Ensimmäinen ja melko ilmiselväkin syy. Mikä onkaan parempi tapa viettää aikaa kuin nähdä useampi tuhat koiraa saman päivän aikana. Niin paljon niin sulosia pienempiä ja isompia koiria, mitä muuta voi toivoa. Eri rotujakin oli edustettuna päälle 300, enkä varmastikaan ehtinyt nähdä tai tunnistaa kaikkia.

Uudet ideat ja tietoiskut

Jopa tällaiselle pienen sohvakoiran omistajalle löytyy aina jotain kiinnostavaakin infoa. Milloin liittyen harrastuksiin, milloin uusiin tuotteisiin ja milloin kouluttamiseen. Tänä vuonna päädyin ystäväni kanssa katsomaan Nose Work -lajiesittelyä, joka vaikutti yllättävän mielenkiintoiselta. Olen lukenut kyseisestä lajista vaikka miten monta tekstinpätkää, saamatta kuitenkaan ideasta kiinni. Selkeä esittely ja esimerkkikokeet saivat minutkin innostumaan.

Messualet ja ilmaisnäytteet

Pitäähän nämäkin mainita, sillä aina tulee lähdettyä messarista jonkinmoisen tavaramäärän kanssa. Itse kun en messuilla näyttelyissä tms. käy, on pienten (tai vähän isompien) ostosten teko merkittävä osa messupäivää. Erilaisia eläinmessuja vuodesta toiseen kiertäneenä on jo hyvin oppinut millä kojulla on parhaat alennukset ja mistä saa ilmaisnäytteitä. Joka vuosi löytyy jotain uutta.

Miten on, kävittekö te koiramessuilla tai kiinnostavatko koirat ylipäätään?
(Ps. Linkin takana vielä paljon lisää messukuvia)





perjantai 8. joulukuuta 2017

Yli vuoden tauon jälkeen

Hieman alle viikko takaperin heräsin epäinhimmillisen aikaisin, sillä edessä oli lähes kolmen tunnin ajomatka. Hyppäsin muutaman muun kanssa Karkin autoon ja suuntasimme Parkanoon, Suomen Kanihyppääjät ry:n pikkujoulukisoihin.

Päälle vuoteen en ole nähnyt yksiäkään kanikisoja ja nykyinen meininki on yhä melko tuntematonta. Paljon on muuttunut siitä, kun vielä pari vuotta sitten kisailin ahkerasti. Kaikenkaikkiaan kisoista jäi kuitenkin oikein mukava fiilis, kaikilla tuntui olevan kivaa ja mikä tärkeintä, kaneja käsiteltiin nätisti.

Sen verran mukava reissu oli, että saa nähdä nähdäänkö minua vielä kanienkin kanssa kisoissa joskus tulevaisuudessa. Viimeviikon perusteella voisin uskaltautua kisailemaan taas hieman.






lauantai 25. marraskuuta 2017

Kun vielä oli lunta

Muutama päivä takaparein saatiin hetkeksi lunta tänne eteläänkin ja koeviikon tuomien lyhyiden päivien ansioista ehdin valoisalla kotiin saakka. Matkalla lunta satoi vielä vaakatasossa, eikä ulkoilu ollut järin mukavaa. Sade onneksi lakkasi nopeasti ja jäljellä oli enää puhtaanvalkoinen hanki, joten nappasin kameran toiseen ja hihnan toiseen käteen ja suuntasin metsään kuvailemaan.

Nyt muutama päivä myöhemmin, kun saan tämän postauksen kirjoitettua, on tuo hanki enää pelkkä muisto. Yön sai kuunnella rankkasadetta ja vielä päivälläkin polut olivat enemmänkin mutavelliä.





tiistai 14. marraskuuta 2017

Nuuksiossa taas

Sunnuntai oli yksi niistä harvoista päivistä, kun ehti kuvailemaan jonnekin hieman kauemmas ennenkuin aurinko laski kokonaan. Harmaata ja saiteista kyllä oli, muttei sentään kovin pimeää.





torstai 9. marraskuuta 2017

Scotland

Syyslomalla ylitin itseni ja lähdin reissuun. 

En ollut ikinä ennen lentänyt lentokoneella ja nyt tein sen yksin. Muutenkaan en ollut juuri matkustellut missään kotimaan(/maiden) ulkopuolella. Matkan kohokohta oli ehdottomasti Highlands. Miten missään voi olla niin kaunista? Kaikkien näkemieni valokuvien ja lapsena katsomieni Potter-elokuvien jälkeen oli todellä epätodellinen olo, kun katsoin noita maisemia pikkubussin ikkunasta ja kävelin pitkin pienten kylien rantakatuja. 

Ihana maa, ihania ihmisiä, ihana aksentti. Mitä muuta voi sanoa? Niin paljon ehdin nähdä viikon aikana ja niin paljon on vielä näkemättä. Jospa ensi kerralla uskaltaudun reissaamaan halki koko saaren. Pitkän blogitauon jälkeen teksti ontuu sen verran, että annan kuvien puhua puolestani.

Glasgow

Glasgow Botanic Gardens

Inveraray castle

Inveraray

Kilchrun castle

Glen Coe

Edinburgh

Edinburgh

tiistai 1. elokuuta 2017

Pupujuttuja

Kaneista ei ole toviin ollut juttua, joten asia täytyy korjata. Samalla vihdoin uusia kuvia.

Puput voivat kaikki oikein hyvin ja elelevät normiaalia lemmikkikanin elämää, josta ei paljoa kirjoitettavaa ole. Syövät, nukkuvat ja liikkuvat. Edelleenkään en luonnollisesti niitä ulos vie, ihan niiden oman turvallisuuden vuoksi. Sisällä toki puuhaillaan kaikenlaista ja kanit saavat edelleenkin paljon huomiota ja vapaanaoloa. Itse en kuitenkaan juuri perusta sisäkuvista, enkä sen koommin kuvattomista postauksista, joten kirjoittelu on jäänyt kokoajan vähemmälle. Jo hetken on ollut ajatuksena hieman aktivoitua ja kuvata jotain pientä videopätkää kaneista, kenties jopa hyppimässä esteitä pitkästä aikaa.

Vaikken ole lähes vuoteen kisoissa käynytkään, estepuolen toimintaa on silti tullut seurattua sivusta. Siellä onkin ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Suurimpana ihmetyksen aiheena ja kekustelun herättäjänä tuntuu olevan uusi yhdistys, Suomen Kanihyppääjät ry. On asioita joita en ymmärrä ja asiotia jotka ymmärrän, mutta siitä huolimatta pidän uutta yhdistystä pääosin positiivisena asiana. Hyvä saada vähän uusia tuulia ja uusia toimintaperiaatteita estepuolelle. En ole päässyt käytännössä todistamaan SKH:n toimintaa, mutta sen verran paljon hyvää olen kisoista kuullut, että täytynee käydä katsastamassa jotkut kisat taas pitkästä aikaa!